Sääntely- ja politiikkakehikko Euroopan kalastuksen energia-siirtymälle

Euroopan kalastuksen energiajärjestelmän muutos muokkautuu yhä enemmän ilmasto-, energia- ja meripolitiikan vaikutuksesta. Tässä yhteydessä, SEAGLOW-työpaketti 1 (WP1) tuottaa kattavan katsauksen kalastuksen vähähiilistymistä ohjaavaan sääntelyyn, politiikkaan ja tietopohjaan, keskittyen erityisesti Itämerellä ja Pohjanmerellä toimiviin pienimuotoisiin kalastuksiin (SSF). Tämä työ tarjoaa analyyttisen perustan projektin myöhemmille demonstraatioille ja politiikkasuosituksille.

WP1:n keskeinen osa on energiajärjestelmän siirtymään vaikuttavien sääntelykehysten tarkastelu kalastuksessa. Kansainvälisellä tasolla Kansainvälinen merenkulkujärjestö (IMO) asettaa sitovia sääntöjä ilmansaasteiden hallitsemiseksi MARPOL-liitteen VI mukaisesti, mukaan lukien rikki- ja typenoksidien raja-arvot. Samanaikaisesti IMO edellyttää energiatehokkuus- ja hiili-intensiteetti-indikaattoriraportointia, kuten EEDI, EEXI ja CII, jotka on suunniteltu ensisijaisesti kaupalliseen merenkulkuun eivätkä yleensä koske kalastusaluksia tällä hetkellä.

Arvio tunnistaa selkeän politiikkatrendin: alun perin kauppalaivastolle kehitetyt järjestelmät, kuten EU:n päästökauppajärjestelmä, FuelEU Maritime ja tehokkuuteen perustuvat suorituskykyindikaattorit, laajenevat vähitellen pienempiin alusluokkiin. EU:n tavoitteen saavuttaa hiilineutraalius vuoteen 2050 mennessä mukaisesti energia-siirtymään liittyvien sääntelyvaatimusten odotetaan laajenevan ajan myötä myös kalastusaluksiin. EU-tasolla Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ja Fit for 55 vahvista tätä suuntaa. Vaikka kalastusalukset ovat lyhyellä aikavälillä edelleen suurelta osin vapautettuja, WP1 korostaa, että EU:n ilmastotavoitteiden noudattaminen todennäköisesti lisääntyy tulevina vuosikymmeninä.

Kalastushallinto ja rakenteelliset rajoitteet

WP1 tarkastelee myös yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) roolia. Vaikka YKP ei ole suoraan ilmastoaloite, se vaikuttaa voimakkaasti polttoaineen käyttöön ja päästöihin laivaston kapasiteettisääntöjen, pyyntiponnistusten kohdentamisen ja kalastuksenhallintatoimenpiteiden kautta. Joissakin tapauksissa nämä säännöt voivat tahattomasti rajoittaa hiilidioksidipäästöjen vähentämisratkaisujen käyttöönottoa. Esimerkiksi kokonaisbruttovetoisuuteen ja asennettuun tehoon perustuvat kapasiteettikatot voivat rajoittaa muutoksia, jotka vaativat lisää tilaa tai painoa aluksella, vaikka ne edistäisivät tehokkuutta tai turvallisuutta.

Tieteellinen katsaus ja ratkaisumallit

Säätelyn lisäksi WP1 yhdistää järjestelmällisen tieteellisen kirjallisuuden katsauksen suoraan kalastajien kanssa käytävään vuorovaikutukseen. Yli 600 tutkimusta seulottiin, ja analyysiin valittiin ne, jotka liittyivät suoraan kalastusaluksiin ja päästöjen vähentämiseen. Sen sijaan, että keskityttäisiin yksittäisiin teknologioihin, katsauksessa ryhmitellään ratkaisut laajoiksi polkuiksi, jotka heijastavat sitä, miten päästövähennyksiä voidaan realistisesti saavuttaa.

Todisteiden perusteella energiasta ja polttoaineenkulutuksesta tehtävään seurantaan perustuvat operatiiviset muutokset ovat nopeimmin käyttöön otettavissa olevia vaihtoehtoja, jotka tarjoavat usein merkittäviä polttoainesäästöjä suhteellisen pienin investoinnein. Muuntavammat ratkaisut, mukaan lukien vähäpäästöiset polttoaineet ja kehittyneet propulsiojärjestelmät, osoittavat potentiaalia, mutta niiden käyttöönottoa rajoittavat edelleen infrastruktuurin saatavuus, turvallisuusnäkökohdat ja tilavaatimukset aluksilla, mikä on erityisen merkityksellistä pienimuotoisille aluksille.

Kalastajien näkemyksiä

Nämä löydökset täydentyvät 13 eurooppalaisen maan kalastajien kanssa pidettyjen työpajojen avulla. Kalastajat korostivat jatkuvasti käytännön rajoituksia, jotka vaikuttivat investointipäätöksiin, mukaan lukien rajoitettu pääsy pääomaan, ikääntyvät laivastot, turvallisuushuolet uusien polttoaineiden liittyen sekä epävarmuus siitä, miten tulevia ilmasto­säännöksiä sovelletaan pieniin aluksiin. Samaan aikaan he korostivat, että pienimuotoinen kalastus toimii jo verrattain pienellä hiilijalanjäljellä verrattuna teollisiin laivastoihin, mikä luo mahdollisuuden vahvistaa sen roolia kestävän kala- ja äyriäistuotannon saralla.

Rahoitusmahdollisuudet ja rajoitukset

WP1 tarkastelee EU:n rahoitusinstrumentteja, jotka liittyvät kalastuksen energiakäänteeseen, mukaan lukien EMFAF, Horisontti Eurooppa, Interreg-ohjelmat ja Innovaatiorahasto. Vaikka näillä instrumenteilla on merkittäviä mahdollisuuksia, ne ovat usein huonosti linjassa yksittäisten alusomistajien tarpeiden kanssa. Hallinnollinen monimutkaisuus, vähimmäisprojektikoot ja yhteisrahoitusvaatimukset rajoittavat pienimuotoisten toimijoiden saavutettavuutta, mikä tekee kollektiivisista tai projektipohjaisista lähestymistavoista helpommin lähestyttäviä kuin yksittäisiin aluksiin kohdistuvista investoinneista.

Kohti koordinoitua siirtymää

Sääntelyn analyysin, tieteellisen näytön ja sidosryhmien panoksen yhdistelmä johtaa selkeään johtopäätökseen: yksikään yksittäinen toimenpide ei yksinään mahdollista kalastuksen täyttä hiilidioksidipäästöjen vähentämistä. Lyhyen aikavälin edistyminen tapahtuu todennäköisimmin toiminnallisilla parannuksilla, hallintatoimenpiteillä ja edullisilla teknisillä muutoksilla, kun taas uudistavammat ratkaisut vaativat pidempiä aikajänteitä, sääntelyn mukauttamista ja infrastruktuurin kehittämistä.

WP1 päättääkin, että kalastuksen energiajärjestelmän muutokseen on suhtauduttava systeemisenä prosessina, joka yhdistää politiikan, teknologian, rahoituksen ja valmiuksien kehittämisen ja joka perustuu kalastajien operatiivisiin todellisuuksiin.

Eurooppalainen pienimuotoinen kalastus on omassa asemassaan energia-siirtymässä, yhdistäen suhteellisen pienet hiilijalanjäljet rakenteellisiin ja sääntelyyn liittyviin rajoituksiin. SEAGLOW'n työpaketti 1 osoittaa, että tämän kaksijakoisuuden tunnustaminen on olennaista tehokkaiden ja oikeudenmukaisten politiikkojen suunnittelussa. Energia-siirtymä ei ole uhka, vaan mahdollisuus modernisoida aluskantaa, parantaa tehokkuutta ja vahvistaa rannikkomuodostelmien selviytymiskykyä, edellyttäen että ilmastoambitiota vastaa sääntelyn yhdenmukaisuus, saatavilla oleva rahoitus ja kalastajien aktiivinen osallistuminen.